Joogan viisaus: Filosofian monipuolinen maailma, osa 2

Joogan todellinen viisaus ei ole fyysinen harjoitus, vaan kokonainen filosofinen maailma, jossa ihminen oppii näkemään itsensä, mielensä ja Jumalan energiat sellaisina kuin ne ovat.

Srila Prabhupada selittää, että joogan perusta on yksinkertainen: ihminen ei ole tämä keho, vaan ikuinen sielu. Bhagavad‑gītān toisessa luvussa Krishna sanoo, että sielu ei milloinkaan synny eikä kuole. Hän ei ole syntynyt, ei synny eikä tule syntymään. Hän on syntymätön, ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Hän ei tuhoudu, kun ruumis tuhotaan. (BG 2.20).

Samassa yhteydessä Prabhupada korostaa, että me olemme Krishnan pieniä osasia, jīva‑śakti. Omassa luennossa Srila Prabhupada on tehnyt analogiaa sielun ja meriveden pisaran, sekä valtameren ja Krishnan välillä. Krishna on kuin valtameri, ja me olemme kuin sen pienet vesipisarat. Pisara on laadultaan samaa vettä kuin valtameri, mutta määrältään mitättömän pieni. Samalla tavalla Krishna on ääretön, ja me olemme Hänen pieniä, ikuisia osiaan. Tämä oivallus on joogan ensimmäinen askel, sillä ilman sielun ja sen alkuperän ymmärtämistä mikään joogan muoto ei voi johtaa pysyvään rauhaan.

Joogan monipuolisuus avautuu, kun ymmärretään, että Krishna kuvaa Bhagavad‑gītāssa useita joogapolkuja, mutta ne eivät ole toisiaan vastaan, vaan saman totuuden eri tasoja. Karma‑jooga opettaa toimimaan ilman omistamisen halua. Krishna sanoo: “Ihmisen tulee tehdä työnsä uhrina Vishnulle; muutoin työ sitoo tekijänsä tähän aneelliseen maailmaan. Siksi, oi Kuntin poika, täytä määrätyt velvollisuutesi Hänen ilahduttamisekseen, eikä työ voi näin milloinkaan sitoa sinua.” (BG 3.9).

Srila Prabhupada selittää, että meidän on siksi työskenneltävä Vishnun ilahduttamiseksi. Kaikki muu aineellisessa maailmassa tehty työ sitoo tekijänsä, sillä niin hyvillä kuin pahoillakin teoilla on seuraamuksensa, ja kaikki nämä seuraamukset sitovat työn tekijän. Tämä on joogan käytännöllinen viisaus: arjen työ muuttuu henkiseksi, kun sen motiivi muuttuu ja puhdistuu.

Jñāna‑jooga syventää ymmärrystä. Krishna neuvoo etsimään totuutta henkisen mestarin kautta. ”Yritä vain ymmärtää totuus kääntymällä henkisen mestarin puoleen. Kysele häneltä nöyrästi ja palvele häntä. Itsensä oivaltaneet sielut voivat antaa sinulle tietoa, sillä he ovat nähneet totuuden.” (BG 4.34).

Srila Prabhupada korostaa, että todellinen tieto ei synny pelkästä älyllisestä pohdinnasta, vaan nöyrästä palveluksesta ja oikeasta ohjauksesta. Kukaan ei voi olla arvovaltainen henkinen opettaja noudattamatta tätä oppilasketjun periaatetta. Herra on alkuperäinen henkinen mestari, ja oppilasketjuun kuuluva henkinen mestari voi välittää Herran viestin sellaisenaan oppilaalleen. Kun oppilas siis on nöyrä ja aina valmis palvelemaan, tiedon saannista ja kysymysten esittämisestä muodostuu täydellinen vuorovaikutussuhde.

Dhyāna‑jooga, meditaation jooga, kuvaa mielen hallinnan teknisen puolen. Krishna selittää, jooga harjoitukseen ihmisen on vetäydyttävä yksinäisyyteen, asetettava siellä kusa-ruohoa maahan ja peitettävä se sitten peurannahalla ja pehmeällä kankaalla. Tämä istuin ei saa olla liian korkea eikä liian matala, ja sen pitää olla pyhällä paikalla. Joogin on sitten istuttava sillä hyvin vakaasti ja sydämensä puhdistaakseen harjoitettava joogaa mielensä, aistinsa ja toimintansa halliten sekä keskittäen mielensä yhteen kohteeseen.

Joogin on pidettävä vartalonsa, kaulansa ja päänsä suorana ja tuijotettava nenänpäätään. Tällä tavoin hänen on häiriintymättömällä ja tyynellä mielellä, ilman pelkoa ja täysin sukupuolenelämästä vapautuneena, mietiskeltävä Minua sydämessään ja tehtävä Minusta elämänsä lopullinen päämäärä.  (BG 6.11–14).

Srila Prabhupada kuitenkin huomauttaa, että nykyisessä ajassa tämä polku on vaikea, koska mieli on levoton. Siksi Krishna itse nostaa esiin joogan korkeimman muodon: bhakti‑joogan. “Ja kaikista joogeista se, joka suuren vakaumuksen voimin elää aina Minussa, ajattelee Minua sisimmässään ja palvelee minua transsendentaalisen rakastavasti, on kaikkein läheisimmin yhteydessä Minuun joogassa ja kaikkein ylhäisin. Tämä on Minun mielipiteeni.” (BG 6.47). Tämä on joogan filosofian huipennus.

Bhakti‑joogan ydin avautuu vasta silloin, kun ymmärretään, kuka Krishna on. Srila Prabhupada korostaa toistuvasti, että Krishna ei ole harmaa, epämuotoinen jokin, ei persoonaton valo, ei abstrakti energia. Krishna on täydellinen persoona.

Bhagavad‑gītān kymmenennessä luvussa Krishna sanoo: “Minä olen kaikkien henkisten ja aineellisten maailmojen alkulähde. Kaikkeus virtaa Minusta. Viisaat, jotka täysin tietävät tämän, omistautuvat palvelemaan Minua antaumuksellisesti ja palvovat Minua koko sydämestään.” (BG 10.8), ja Prabhupada selittää, että tämä “Minä” tarkoittaa konkreettista, kaunista, rakastettavaa persoonaa. Meidän paramparamme joogi‑perinne ei meditoi tyhjyyteen, vaan Krishnan muotoon, siihen samaan muotoon, jonka śāstrat kuvaavat: nuori paimenpoika, jolla on huilu, kukkaseppele, hymy ja kaikki ruumiinosat kuten meillä, mutta täysin henkisinä.

Tämä on ratkaiseva ero: Krishnan ruumis ei ole aineellinen, vaikka Hänellä on kädet, jalat, silmät ja hiukset. ”Vaikka Minä olen syntymätön ja vaikka transsendentaalinen kehoni ei milloinkaan rappeudu ja vaikka Minä olen kaikkien elävien olentojen Herra, Minä ilmestyn siitä huolimatta joka aikakausi alkuperäisessä transsendentaalisessa muodossani.” (BG 4.6) Srila Prabhupada selittää, että Jumalan ruumis ja sielu eivät ole erillisiä, Hän on kokonaan henkinen persoona. Siksi bhakti‑joogi meditoi Krishnan nimeen, muotoon ja ominaisuuksiin. Kun mieli kiinnitetään tähän persoonalliseen Jumalaan, jooga ei ole enää pelkkää mielen tyhjentämistä, vaan suhteen rakentamista rakastettuun, kauneimpaan Jumala, jonka olemme koskaan voineet kuvitella, ja joka samalla ylittää kaiken, mitä olemme aineellisilla silmillä nähneet.

Joogan viisaus näkyy myös siinä, miten Krishna kuvaa mielen luonteen. Minne mieli vain vaeltaakin häilyvän ja epävakaan luontonsa vuoksi, se on ehdottomasti palautettava takaisin itsen hallintaan (BG 6.26). Srila Prabhupada selittää, että tämä on joogan käytännöllinen harjoitus: mielen levottomuus ei ole pysyvä tila, vaan seurausta siitä, että tietoisuus on kiinnittynyt väärään kohteeseen. Kun mieli kiinnitetään Kṛṣṇaan, se rauhoittuu luonnollisesti.

Joogan monipuolinen maailma huipentuu siihen, että kaikki polut valmistavat ihmistä bhaktiin. Srimad‑Bhagavatam kuvaa yhdeksän bhakti‑menetelmää, jotka tekevät joogan käytännölliseksi jokaiselle (SB 7.5.23–24).

Yhdeksän bhakti menetelmä:

1.      Herra Visnun transsendentaalisen pyhän nimen, muodon, ominaisuuksien, varusteiden ja leikkien kuuleminen

2.      ja edellä mainitun ylistäminen

3.      Niiden muistaminen

4.      Herran lootusjalkojen palveleminen

5.      Herran kunnioitettava palvonta kuudellatoista eri varusteella

6.      Rukousten uhraaminen Herralle

7.      Hänen palvojakseen ryhtyminen

8.      Herran pitäminen parhaana ystävänään

9.      Kaiken luovuttaminen Hänelle.

Kun ihminen kuuntelee Jumalan nimeä ja opetuksia, sydän puhdistuu. ”Jumaluuden Persoonallisuus Sri Krishna, jokaisen sydämessä asustava Paramatma (Ylisielu) ja uskollinen palvojansa hyväntekijä, puhdistaa aineellisen nautinnonhalun sellaisen bhaktansa sydämestä, joka innokkaasti haluaa kuulla Hänen viestejään. Nuo viestit itsestään puhdistavia, kun niitä oikealla tavalla kuunnellaan ja lauletaan.” (SB 1.2.17).

Krishna sanoo, että se joka tuntee onnellisuutta sisimmässään, joka on toimelias ja riemuitsee sisimmässään ja jonka päämääräkin on sisäinen, on todellinen täydellistymän saavuttanut mystikko. Hän on vapautettu Korkeimmassa, ja lopulta hän saavuttaa Korkeimman. (BG 5.24).

Srila Prabhupadan luennot vahvistavat tämän kokonaisuuden. Luennoissaan Bhagavad‑gītāsta (esim. BG 6.47, Los Angeles 1975) hän korostaa, että joogan todellinen tarkoitus on yhdistää sielu Jumalaan.

Luennot Bhagavatamista (esim. SB 1.2.6, Vrindavan 1972) selittävät, että bhakti ei ole vain harjoitus, vaan tietoisuuden luonnollinen tila.

Joogan viisaus on siis monipuolinen, mutta sen ydin on yksinkertainen: ihminen on ikuinen sielu, Krishnan pieni osanen, joka etsii yhteyttä alkuperäänsä. Kaikki joogan muodot ovat valmistavia vaiheita, mutta bhakti on sekä alku että päämäärä. Kun ihminen ymmärtää, että Krishna on persoonallinen, kaunis, rakastettava ja täysin henkinen, jooga ei ole enää tekniikka, vaan suhde. Se on elämäntapa, jossa jokainen hetki on mahdollisuus muistaa, palvella ja rakastaa.

Kaikki on heidän ansiota

Ilman Śrī Krishnan armoa ja guru-paramparan johdatusta, en olisi mitään. Olen vain pieni palvelija, joka yrittää kulkea heidän jalanjäljissään. Jos tässä tekstissä on jotain kaunista, se on heidän. Jos siinä on virheitä, ne ovat minun. Jaya Śrī Guru! Jaya Śrī Krishna!