Jumalan olemus ja ominaisuudet vedisen viisauden valossa

Haluatko tietää minkälainen Jumala on? Hänen nimensä on Krishna. Sanskriitin sana Kṛṣṇa tarkoittaa “kaikkia puoleensa vetävä”. Srila Prabhupadan mukaan tämä nimi kuvaa Jumalan kykyä vetää puoleensa kaikkia olentoja kauneudellaan, viisaudellaan, rakkaudellaan ja leikillään. Kṛṣṇa ei ole vain nimi, se on Jumalan alkuperäinen, ikuinen identiteetti. Jumala on sekä korkein hallitsija että rakastava ystävä. Hän on täydellinen, mutta silti saavutettavissa. Hän on kaiken ydin, mutta ei koskaan kadota omaa olemustaan. Hän on ikuinen totuus, joka antaa merkityksen kaikelle muulle.

Śrīmad-Bhāgavatamin 10. laulussa kuvataan Jumalan, Kṛṣṇan, transsendentaalista kauneutta. Hänen ihonsa on syvän sinertävä, kuin sadepilvi tai tumma lootus. Hänen silmänsä ovat kuin lootuksen terälehdet, lempeät, kirkkaat ja täynnä rakkautta. Hänen hymynsä on suloinen ja lumoava, ja se sulattaa sydämet. Hän pitää kädessään huilua, jonka soitto vangitsee sekä ihmisten että eläinten huomion. Hänen hiuksensa ovat kiharat ja koristeltu kukilla, ja Hän pukeutuu silkkivaatteisiin, jotka hohtavat kuin auringonvalo. Tämä kuvaus ei ole vain runollinen, vaan henkinen todellisuus, joka paljastuu niille, jotka lähestyvät Häntä rakkaudella. Srila Prabhupada selittää, että Jumalan muoto ei ole aineellinen, vaan ikuinen, täynnä tietoisuutta ja autuutta (sat-cit-ānanda-vigraha).

Korkeimmalla Hallitsijalla on monta ominaisuutta. Niitä on 18, ja ominaisuudet on kerrottu mantrojen kautta, joita Srila Prabhupada on selittänyt yksityiskohtaisesti. Alkumantra julistaa, että Jumala on täydellinen ja kokonainen. Vaikka Hänestä lähtee lukemattomia luomuksia, Hän pysyy silti täydellisenä. Kaikki, mitä Hän luo, on myös kokonainen, eikä Hänen täydellisyytensä vähene luomisen myötä.

Ensimmäinen mantra korostaa, että kaikki maailmassa, elollinen ja eloton, kuuluu Jumalalle. Kaikki tulee Jumalasta, eli Hän on lähde kaikille tässä materiaalisessa maailmassa. Ihmisen tulee elää kiitollisena siitä, mitä hänelle on annettu, eikä himoita toisten omaisuutta, tietäen kenelle kaikki kuuluu.

Toisessa mantrassa opetetaan, että ihminen voi toivoa elävänsä sata vuotta, jos hän tekee työtä Jumalan tahdon mukaisesti. Tällainen toiminta ei sido häntä karmiseen lakiin. Henkinen toiminta, joka on yhteydessä Jumalaan, ei aiheuta karmisia seurauksia. Elämä voi olla pitkä ja merkityksellinen, kun se perustuu palveluun Jumalalle.

Viidennessä mantrassa kuvataan Jumalaa paradoksaalisesti: Hän liikkuu eikä liiku, on kaukana ja lähellä, on kaiken sisällä ja kaiken ulkopuolella. Jumala ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Hän on läsnä jokaisessa olennossa, mutta samalla Hän on täysin erillinen aineellisesta maailmasta. Hän on meissä jokaisessa ja samanaikaisesti kaikkialla. Hän tietää meistä jokaisesta kaiken, koska Hän on aina kanssamme.

Mantrat kuusi ja seitsemän opettavat, että todellinen tieto on nähdä kaikki yhteydessä Jumalaan ja ymmärtää, että kaikki olennot ovat Hänen osaiaan. Tämä näkemys vapauttaa ihmisen vihasta, pelosta ja harhasta. Se poistaa erillisyyden tunteen ja antaa syvän rauhan.

Kahdeksas mantra kuvaa Jumalaa ruumiittomana, virheettömänä, ilman suonia, puhtaana ja vailla syntiä. Hän on täydellinen filosofi, kaikkitietävä, itse itsensä luonut, ja Hän täyttää kaikkien toiveet ajattomasti. Jumala ei ole aineellinen olento. Hän on puhdas, ikuinen ja tietää kaiken. Hän on kaiken alkuperä ja ylläpitäjä.

Tämä sivu jatkaa vedisen viisauden pohdintaa Jumalan olemuksesta ja ominaisuuksista. Teksti kuvaa, kuinka mantrat yhdeksän–yksitoista varoittavat ihmistä sekä aineellisesta tietämättömyydestä että pelkästä älyllisestä tiedosta. Todellinen ymmärrys syntyy vasta, kun sydän ja äly toimivat yhdessä, kun ihminen näkee maailman läpi ja ymmärtää sen hengellisen todellisuuden.

Srila Prabhupadan opetusten mukaan Jumala ei ole pelkkä energia, vaan persoonallinen olento, joka voidaan tavoittaa rakkaudellisen palvelun, bhaktin, kautta. Tämä näkökulma yhdistää Śrī Īśopaniṣadin, Bhagavad-gītān ja Śrīmad-Bhāgavatamin opetukset yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa Jumalan ymmärtäminen on sydämen ja tietoisuuden puhdistumisen prosessi.

Teksti kuvaa Jumalaa täydellisenä, ikuisena ja kaiken alkuperänä — läsnä kaikkialla, mutta silti rajaton ja virheetön. Hän on kaikkitietävä, puhdas ja rakastava, ja Hänen ymmärtämisensä tapahtuu sydämen kautta, ei pelkän älyn avulla. Jumala on lähellä jokaista, joka lähestyy Häntä vilpittömästi.

Kaikki on heidän ansiota. Ilman Śrī Krishnan armoa ja guru-paramparan johdatusta, en olisi mitään. Olen vain pieni palvelija, joka yrittää kulkea heidän jalanjäljissään. Jos tässä tekstissä on jotain kaunista, se on heidän. Jos siinä on virheitä, ne ovat minun.

Jaya Śrī Guru! Jaya Śrī Krishna!