Jumalan voimat: Hänen energiansa maailmassa.

Meidän aistien rajallinen vaikutus Ennen kuin siirrymme hengellisen todellisuuden tarkasteluun, on välttämätöntä ymmärtää, kuinka rajalliset ihmisen aistit ovat. Ilman tätä lähtökohtaa hengelliset tekstit voivat antaa väärän kuvan, jos niitä yritetään arvioida pelkän fyysisen havainnon perusteella.

Ihmisen hajuaisti on hyvin heikko verrattuna moniin eläimiin. Koira voi seurata eläintä pelkän hajujäljen avulla kilometrien päähän, tunnistaa laukusta räjähteet tai huumeet rajatarkastuksessa, ja nykyisin koirat pystyvät jopa haistamaan syövän potilaasta ja pelastamaan ihmishenkiä. Ihminen ei kykene mihinkään vastaavaan.

Ihmisen kuuloalue on rajallinen. Vedessä kuulemme lähes ei mitään. Valaat, delfiinit ja monet merieläimet kommunikoivat keskenään kymmenien kilometrien päähän, mutta ihminen ei kuule näitä ääniä lainkaan. Meidän äänihuulemme tuottavat vain pienen osan niistä taajuuksista, joita muut olennot käyttävät.

Ihmisen näkö on rajallinen sekä kantaman että spektrin suhteen. Kotka näkee saaliin kilometrien päästä, kun taas ihminen ei näe edes murto-osaa siitä. Suurin osa ympärillämme olevasta todellisuudesta, olennot, energiat ja ilmiöt, jää meille täysin näkymättömäksi.

Kosketus on myös rajallinen aisti. Ihminen tuntee vain karkeat ärsykkeet, kun taas monet eläimet havaitsevat ympäristön muutoksia äärimmäisen tarkasti. Hevoset tuntevat pienen kärpäsen laskeutumisen selkäänsä, koirat aistivat maaperän värähtelyt ennen ihmistä, ja hyönteiset reagoivat kosketukseen tuhannesosa sekunnissa. Ihminen ei tunne ilmavirran hienovaraisia muutoksia, lämpötilan mikrosäätöjä tai paineen vaihteluita, jotka ovat monille eläimille elintärkeitä. Tämä osoittaa, että kosketuskin antaa meille vain pienen osan todellisuudesta.

Ennen kuin voimme ymmärtää hengellistä todellisuutta ja Jumalan energioita, meidän on tunnustettava yksi perusasia: ihmisen aistit ovat äärimmäisen rajalliset. Ne antavat meille vain pienen, kapean ja epätäydellisen otteen todellisuudesta. Kun tämä rajallisuus ymmärretään, avautuu mahdollisuus nähdä, miksi hengelliset kirjoitukset kuvaavat todellisuutta, joka ylittää aistiemme tavoitettavuuden.

Jumalan energiat maailmassa Jumalan olemus vedisessä kirjallisuudessa kuvataan ennen kaikkea Hänen rajattomien energioidensa kautta. Bhagavad gītā ja Śrīmad Bhagavatam esittävät, että Jumala, Krishna, toimii maailmassa kolmen pääenergian kautta: sisäinen tai henkinen energia, ulkoinen materiaalinen energia ja marginaalinen energia, joka tarkoittaa eläviä olentoja. Näiden energioiden kokonaisuus muodostaa sen, mitä kutsumme maailmankaikkeudeksi, sekä näkyväksi että näkymättömäksi todellisuudeksi ihmiselle.

Srila Prabhupada kertoo Bhagavad Gitassa, että tiede Jumalasta analysoi Jumalan aseman ja Hänen erilaisia energioitaan.

Aineellinen energia on Jumalan erillinen voima Bhagavad gītā 7.4 kuvaa materiaalisen energian kahdeksan peruselementtiä: maa, vesi, tuli, ilma, eetteri, mieli, äly ja väärä ego. Srila Prabhupāda kirjoittaa tämän: “Maa, vesi, tuli, ilma, eetteri, mieli, älykkyys ja väärä minätunne – kaikki nämä kahdeksan ovat Minun erillisiä, aineellisia energioitani.”

Aineelliset energiat ovat Jumalan ulkoinen voima, joka muodostaa fyysisen maailman. Se ei ole itsenäinen, vaan toimii Jumalan tahdon alaisena. Meidän aineellinen maailma on Herran yhden energian väliaikainen ilmentymä. Kuten edellä on mainittu, aineellinen energia koostuu kahdeksasta pääasiallisesta ilmentymästä. Nämä viisi ensimmäistä kutsutaan korkeaksi luomukseksi ja niihin kuuluu myös viisi aistikohdetta, joista on puhuttu alussa. Nämä viisi aistikohdetta ovat ääni, kosketus, muoto, maku ja tuoksu. Aineellisessa tieteessä tutkitaan ainoastaan näitä kymmenen elementtiä. Materialistit tai tiedemiehet ovat laiminlyöneet kolme jäljellä olevaa ilmentymää, eli mielen, älyn ja väärän minätunteen tutkimuksen. Esimerkiksi jokaisessa tutkimuksessa oman menetelmän analysointi pitäisi tapahtua määrällisen tai laadullisen menetelmän avulla, joissa sanotaan, että pitää pohtia ikään kuin ulkopuolisena omasta työstään. Kuinka se tapahtuisi, jos me olemme syntymästä asti rajoitettu yhteisön vaikutuksella, jossa olemme eläneet? Aineellinen energia ympäröi meitä kaikkine rajallisuuksineen.

Aineellisen maailman ja Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden välillä on samanlainen yhteys; itse asiassa Herralla ei ole mitään tekemistä tämän aineellisen maailman kanssa, mutta Hän luo sen katseellaan ja hallitsee sitä. Aineellinen luonto ei siis voi tehdä mitään ilman Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden johdatusta. Herra itse on kuitenkin erillään kaikista aineellisista toimista. Hän on rajaton.

Jatketaan eteenpäin: Herran kahdeksasta erillisestä energiasta ilmentyy siis aineellisen maailman 24 elementtiä. Näin Krishna on kaikkien syiden alkusyy.

Srila Prabhupada Bhagavad gītā 9.10 vahvistaa tämän: "Oi Kuntin poika, tämä aineellinen luonto, yksi Minun energioistani, toimii Minun ohjauksessani ilmentäen kaikki liikkuvat ja liikkumattomat elävät olennot. Hänen hallinnassa kosminen ilmentymä luodaan ja tuhotaan yhä uudelleen."

Materiaalinen energia ei ole sattumanvarainen, vaan järjestäytynyt kokonaisuus, jonka kautta Jumala luo, ylläpitää ja lopulta tuhoaa maailmankaikkeuden. Korkein Herra siittää elävät olennot aineellisen luonnon kohtuun pelkästään katsahtamalla tätä luontoa, ja nämä olennot syntyvät eri muotoisina eri lajeihin aikaisempien toiveidensa ja tekojensa mukaisesti.

Śrīmad Bhagavatam 3.5.25 tiivistää tämän: "Herra on näkijä, ja Hänen näkemänsä ulkoinen energia toimii kosmisessa ilmentymässä sekä syynä että seurauksena. Oi suurenmoisen onnekas Vidura, tämä ulkoinen energia tunnetaan mayana eli harhana, ja yksin sen avulla koko aineellinen ilmentymä mahdollistuu."

Henkinen energia on Jumalan sisäinen, alkuperäinen ja ikuinen voima. Se on täysin puhdas, eikä koskaan muutu tai rappeudu.

Bhagavad gītā 10.8 kuvaa Jumalan asemaa kaiken henkisen ja materiaalisen alkuperänä: "Minä olen kaikkien henkisten ja aineellisten maailmojen alkulähde. Kaikkeus virtaa minusta. Viisaat, jotka täysin tietävät tämän, omistautuvat palvelemaan Minua antaumuksellisesti ja palvovat Minua koko sydämestään."

Henkinen energia on todellisuuden perusta. Materiaalinen maailma on vain sen heijastus. Śrīmad Bhagavatam 1.3.1 sanoo: "Luomisen alussa Herra ensin laajensi Itsensä purusa-inkarnaation maailmanlaajuiseksi muodoksi ja ilmensi kaikki aineellisen luomuksen ainesosat. Näin Hän ensin loi aineellisen toiminnan kuusitoista periaatetta voidakseen sitten luoda aineellisen maailmankaikkeuden." Jumalan energia ylläpitää Hänen luomiaan ikuisia maailmoja, Hänen muotoaan ja Hänen seuraajiensa henkistä olemassaoloa.

Marginaalinen energia ovat elävät olennot Elävät olennot ovat Jumalan marginaalista energiaa. Ne eivät ole materiaa, mutta eivät myöskään täysin henkisiä. Ne voivat olla yhteydessä kumpaan tahansa.

Bhagavad gita 15.7 sanoo: "Tämän aineellisen maailmaan elävät olennot ovat Minun ikuisia, pieniä osiani. Ehdollistuneen elämänsä vuoksi he ponnistelevat hyvin ankarasti kuusine aistineen, joihin myös mieli kuuluu."

Śrīmad Bhagavatam 3.27.2 vahvistaa saman: "Kun sielu aineellisen luonnon ja väärän minätunteen lumoissa samaistaa itsensä ruumiiseensa, hän syventyy aineellisiin toimiin, ja väärän minätunteen vaikutuksesta hän luulee olevansa kaiken omistaja."

Aineellisen luonnon laatujen paine pakottaa ehdollistuneen sielun toimimaan. Elävä olento ei ole riippumaton. Ihminen toimii niiden erityisten luonnonlaatujen mukaisesti, jotka hän on saanut osakseen. Hän on siis luonnonlaatujen alaisuudessa, mutta luulee silti olevansa omistaja. Ehdollistunut sielu saattaa olla oikein hyvä ja toimia hyvyyden laadun vallassa, mutta hän on silti ehdollistunut ja aineellisen luonnon lumoissa. Herralle antautunut sielu sitä vastoin toimii täysin Krishnan ohjeiden mukaisesti. Tavallisesta ihmisestä hänen tekonsa eivät ehkä vaikuta kovinkaan korkealaatuisilta, mutta bhakta ei ole vastuussa niistä, koska hän on Herran palvelija. Palvelija nykyään enemmän käytöksessä haukkumisen sanaksi, kuitenkin kysy näin: kuka meistä ei ole jonkun alainen? Jos pohdit tätä syvällisesti, jonkin ajan päästä sanan merkitys muuttuu.

Maailmankaikkeus Jumalan energiana Bhagavad gītā 9.4 kuvaa, kuinka Jumala läpäisee koko maailmankaikkeuden: "Ilmentymättömässä muodossani Minä levittäydyn koko maailmankaikkeuteen. Kaikki olennot ovat Minussa, mutta Minä en ole heissä."

Kaikki luonnonvoimat, eli tuuli, sade, kasvu, aika ja liike, ovat Jumalan energian ilmentymiä.

Kauneus, voima ja loisto ovat vain kipinä Jumalasta. Bhagavad gītā 10.41 antaa lopullisen näkökulman Jumalan energioihin: "Tiedä että kaikki mahtavat, kauniit ja maineikkaat luomukset ovat syntyneet vain Minun loistoni kipinästä." Kaikki, mitä pidämme kauniina, voimallisena tai vaikuttavana, eli luonnonvoimat, ihmisen kyvyt, taide, tiede ja äly, ovat vain pieni osa Jumalan alkuperäistä loistoa.

Jumalan energiat muodostavat kokonaisuuden, jossa materia, henkisyys ja elävät olennot ovat kaikki Hänen voimiensa ilmentymiä. Materiaalinen energia luo maailman rakenteen, henkinen energia ylläpitää ikuisen todellisuuden, ja marginaalinen energia, eli me itse, toimii näiden kahden rajalla. Kun nämä energiat ymmärretään yhdessä, Jumalan voima maailmassa ei ole enää abstrakti käsite, vaan selkeä, järjestelmällinen ja kaikkialla vaikuttava todellisuus.

Kun nämä kaikki aistit tarkastellaan yhdessä, käy selväksi, että ihminen näkee, kuulee, haistaa, maistaa ja tuntee vain hyvin pienen osan todellisuudesta. Suurin osa ympäristön ilmiöistä, energioista ja olentojen välisestä viestinnästä jää täysin aistiemme ulkopuolelle. Jos yritämme arvioida hengellistä todellisuutta pelkkien aistien perusteella, teemme väistämättä virheen. Aistit eivät ole suunniteltu havaitsemaan Jumalan energioita, henkistä todellisuutta tai näkymättömiä voimia. Ne ovat vain aineellisen maailman rajallisia työkaluja.

Juuri siksi hengelliset kirjoitukset opettavat, että todellisuuden syvin luonne, Jumalan energiat, henkinen maailma ja sielun olemus, täytyy ymmärtää älyn avulla, ei aistien eikä mielen kautta. Äly kykenee ylittämään aistien rajallisuuden, tarkastelemaan todellisuutta laajemmin ja vastaanottamaan hengellistä tietoa, joka ei ole fyysisen havainnon tavoitettavissa. Aistit antavat meille vain pienen osan kokonaisuudesta, mutta äly avaa näkymän todellisuuteen, joka ei ole aistien tavoitettavissa.

On välttämätöntä ymmärtää, kuinka tämä maailma on rakennettu niin tarkasti, taidokkaasti ja täydellisesti. Jumalan lait toimivat moitteettomassa tasapainossa, olennot elävät järjestelmissä, jotka ovat täsmällisiä ja tarkoituksenmukaisia, ja koko kosmos noudattaa yhtä yhtenäistä järjestystä. Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan älyllä, käy selväksi, että maailma ei ole sattumanvarainen, vaan suunniteltu korkeammalla viisaudella.

Kaikki on heidän ansiota

Ilman Śrī Krishnan armoa ja guru-paramparan johdatusta, en olisi mitään. Olen vain pieni palvelija, joka yrittää kulkea heidän jalanjäljissään. Jos tässä tekstissä on jotain kaunista, se on heidän. Jos siinä on virheitä, ne ovat minun. Jaya Śrī Guru! Jaya Śrī Krishna!