Miksi hyvät ihmiset kärsivät?

Aineellisen luonnon gunat, menneiden elämien karma ja ajatusten puhdistaminen Kärsimys ei aina johdu siitä, mitä teemme tässä elämässä. Me emme muista, mitä olemme tehneet aiemmissa elämissä, mutta Śrīmad-Bhāgavatam selittää, että sielu kantaa mukanaan karman jälkiä, jotka ovat kerääntyneet miljoonien elämien aikana. Nämä jäljet eivät katoa, vaikka fyysinen ruumis vaihtuu. Ne jäävät hienojakoiseen ruumiiseen, mielen, älyn ja egon tasolle, ja vaikuttavat siihen, millaisessa ympäristössä synnymme, millaisia haasteita kohtaamme ja millaisia taipumuksia meillä on.

Mitä tarkoittaa hienojakoinen ruumis?

Vedakirjallisuudessa ihmisen olemus koostuu kolmesta tasosta:

• Karkea ruumis (sthūla-śarīra) – fyysinen keho, joka koostuu viidestä aineellisesta elementistä: maa, vesi, tuli, ilma ja eetteri. Tämä on se keho, jonka näemme ja jonka kautta toimimme maailmassa.

• Hienojakoinen ruumis (sūkṣma-śarīra) – näkymätön, mutta voimakkaasti vaikuttava osa meitä. Se koostuu:

  • Mielestä (manas) – tunteet, halut, muistot, reaktiot

  • Älystä (buddhi) – kyky tehdä päätöksiä, erottaa oikea ja väärä

  • Egoista (ahaṅkāra) – käsitys itsestä, identiteetti, minätunne

Tämä ruumis kulkee sielun mukana elämien välillä ja kantaa mukanaan karman vaikutuksia, taipumuksia ja muistijälkiä. Vaikka fyysinen keho kuolee, hienojakoinen keho jatkaa olemassaoloaan ja vaikuttaa siihen, millaiseen kehoon sielu seuraavaksi syntyy.

Tämä totuus on tärkeää pitää mielessä, kun aloitamme kärsimyksen syiden tarkastelua. Srila Prabhupadan mukaan kärsimys syntyy kolmesta lähteestä: tietämättömyydestä, karmasta ja halujen perässä juoksemisesta. Kun ihminen ei tunne todellista olemustaan, että hän on sielu, ei keho, hän alkaa samaistua kehoon ja sen aistillisiin haluihin. Tämä johtaa pyrkimykseen saavuttaa ulkoisia asioita, kuten vaurautta, valtaa tai hyväksyntää, jotka eivät kuitenkaan tuo pysyvää, sisäistä tyytyväisyyttä. Näin ollen kärsimyksen juuret eivät ole sattumassa, vaan ne kietoutuvat syvälliseen hengelliseen todellisuuteen, jota pyhät tekstit meille avaavat.

Karma, eli menneiden kaikkien tekojen seuraukset, vaikuttaa voimakkaasti nykyhetkeen. Joskus kärsimys syntyy teoista, joita emme enää muista, mutta joiden vaikutus seuraa meitä elämien yli. Vaikka ihminen on nykyhetkessä hyvä ja oikeudenmukainen, menneiden elämien teot voivat vaikuttaa olosuhteisiin, joita hän nyt kohtaa. Tämä ei ole mustavalkoinen kokonaisuus, vaan syvä vyyhti menneitä valintoja, joka rakentuu lukemattomista menneistä valinnoista.

Halujen perässä juokseminen ilman hengellistä ymmärrystä näkyy arjessa monella tapaa. Ihminen haluaa uudemman puhelimen, näyttävämmän vaatekaapin, suuremman kodin tai paremman auton, ei välttämättä tarpeen, vaan statuksen vuoksi. Kun nämä tavoitteet saavutetaan, ne eivät tuo rauhaa, vaan uusia toiveita. Ihminen saattaa tavoitella perhettä ja rakkautta, mutta jos yhteyden pohja ei ole syvä, kiintymys voi päättyä.

Henkisissäkin harjoituksissa saattaa ilmetä kilpailua: meditaation pituus tai ”henkisen tason” esittely ei välttämättä kumpua vilpittömästä yhteydestä, vaan egon tarpeesta. Lopputuloksena on tyytymättömyyden kierre, jossa ihminen ei koskaan täysin lepää. Bhagavad-gītā tarjoaa vaihtoehdon: yhteyden etsimisen Krishnaan. Tämä yhteys ei perustu katoaviin asioihin vaan sisäiseen rauhaan, jonka voi löytää vain hengellisen oivalluksen kautta.

Kärsimyksestä vapautuminen ei löydy ulkoisista saavutuksista, ei rahasta, asemasta tai ihmissuhteista, vaan hengellisestä yhteydestä Krishnaan. Yhteys syntyy palvelemalla, muistamalla ja hiljentymällä. Tämä yhteys voi ilmetä myös arjen pienissä teoissa, jotka kumpuavat sydämestä. Kun teemme jotain hyvää ihmisille tai eläimille vilpittömästi, ilman odotuksia, tunnemme aitoa iloa ja tyytyväisyyttä, ja tuo tunne kestää. Vanhemmat huolehtivat lapsistaan rakkaudella ilman vastapalvelun odotusta. Äiti kieltäytyy monista mukavuuksista lastensa vuoksi, isä uhraa aikaansa ja energiaansa perheen turvallisuuden vuoksi, kumpikaan odottamatta kiitosta. He toimivat rakkaudesta, ei velvollisuudesta. Vanhemmat ihmiset tuntevat syvää onnellisuutta jakaessaan rakkauttaan vilpittömästi ja pyyteettömästi.

Tällaista rakkautta ja onnellisuutta ei voi ostaa tai vaihtaa aineellisiin asioihin. Se syntyy sisäisestä yhteydestä, palvelemisesta ja kiintymyksestä, joka ei vaadi vastalahjaa. Tämä on todellista hengellistä iloa, joka heijastaa Krishnaan suuntautuvan rakkauden luonnetta. ”Todellinen onnellisuus on hengellinen onnellisuus, joka syntyy Krishnan palvelemisesta.” – Srila Prabhupada.

Saavuttaessamme onnellisuutta tässä aineellisessa maailmassa on tärkeää muistaa, että olemme itse vastuussa omista teoistamme. Karma muovaa elämämme olosuhteita näkymättömällä tavalla: pahat teot johtavat kärsimykseen tulevissa elämissä, kun taas hengelliset ja hyvät teot luovat suotuisammat olosuhteet tulevaisuudessa. Jos opimme ymmärtämään Krishnaa ja rakastamaan häntä, voimme syntyä uudelleen parempiin olosuhteisiin, mikä aikaisemmat tekomme sen sallivat.

Esimerkiksi kun ihminen kohtelee toisia ystävällisesti, auttaa hädässä tai toimii vilpittömästi toisten hyväksi, nämä teot eivät katoa vaan jättävät pysyvän vaikutuksen karmalliseen todellisuuteen. Yksinkertainen teko, kuten nälkäisen ruokkiminen tai eläimen pelastaminen, voi olla merkittävä askel kohti henkistä kehitystä. Myös puhdas suhtautuminen omaan työhön, ilman ahneutta tai ylpeyttä, voi olla hengellinen palvelus, joka kantaa hedelmää.

On myös hyvä muistaa, että eläimen keho ei ole karmallisesti aktiivinen samalla tavalla kuin ihmisen. Kun olemme eläimen muodossa, emme voi tehdä uusia hengellisiä tai syntisiä tekoja, sillä eläin toimii automaattisesti sille määrätyn luontonsa mukaan. Tiikeri, karhu ja susi saalistavat, koska se kuuluu heidän luonnolliseen tehtäväänsä. Lammas, jänis ja hirvi puolestaan syövät kasveja, sillä heidän ruumiinrakenteensa ja mielenlaatu määrää sen.

Eläimen elämä on seuraus aiemman elämän karmasta. Sielu suorittaa karma ja mahdollisesti rangaistusta aikaisemmista teoistaan. Jos ihminen on eläessään ollut äärimmäisen saastainen tai käyttäytynyt kuin eläin, esimerkiksi käyttänyt päihteitä tai harrastanut, niin kuin eläimet, avioliiton ulkopuolista suhteita useiden partnereiden kanssa tai ollut täysin vailla moraalista erottelukykyä, hänen seuraava elämänmuoto voi olla koira tai sika. Näin toimii karmallinen laki.

"Sinulla on oikeus täyttää sinulle määrätyt velvollisuudet, mutta sinulla ei ole oikeutta työsi hedelmiin. Älä milloinkaan pidä itseäsi toimiiesi tulosten aikaansaajana, äläkä milloinkaan kiinny velvollisuutesi tekemättä jättämiseen." — Bhagavad-Gita 2.47

Ihminen on maapallon kehittynein olento, sillä hänellä on kyky pohtia, ymmärtää ja tehdä hengellisiä valintoja. Ihmiskeho on erityisen arvokas, koska se tarjoaa mahdollisuuden oppia, meditoida, palvella ja kehittyä henkisesti. Tietoisuuden ja hengellisen edistymisen myötä sielulla voi avautua mahdollisuus siirtyä korkeammille planeetoille, joissa elämä on puhtaampaa ja lähempänä Jumalallista todellisuutta. Siellä ei ole kärsimystä, vaan olemassaolo, joka on täynnä hyväntahtoista toimintaa, rauhaa ja hengellistä iloa.

“Sinä et ole tämä keho. Olet Jumalan ikuinen palvelija.” — A.C. Bhaktivedanta Swami Srila Prabhupada

Jatkolukemista

• Bhagavad-gītā As It Is – Srila Prabhupadan käännös ja kommentaari

• Srimad Bhagavatam – Srila Prabhupadan käännös ja kommentaari, erityisesti osat 5.5.4 ja 6.1.49

Kaikki on heidän ansiota.

Ilman Śrī Krishnan armoa ja guru-paramparan johdatusta, en olisi mitään. Olen vain pieni palvelija, joka yrittää kulkea heidän jalanjäljissään. Jos tässä tekstissä on jotain kaunista, se on heidän. Jos siinä on virheitä, ne ovat minun.

Jaya Śrī Guru! Jaya Śrī Krishna!